Kevätkesä 2017 tarjosi melontakeskuksen työmaalla kaikki kelit räntäsateesta rakeisiin ja hytinästä helteeseen. Sekalaisia säitä enemmän mieleen taisi jäädä grilliherkuilta tuoksuva porukalla tekemisen meininki.
Toukokuun alussa tehtiin perustavanlaatuista työtä mittauksista ja kaivuritöistä lähtien. Monttua ihmettelemässä Mika, Tapani, Pertti, Timo, Kari T ja Matti.
Ja tällainen D-vaja siihen montuun alkoi kohta hahmottua. Matti lähimpänä.
Samaan aikaan toisaalla muonitusryhmä viimeisteli elämysparakin murkinapäätyä. Marika Muonitushäjy puunaa, Hanna asettaa ruokarauharajaa ja Liisa on jääkaapilla.
Muonituksen päävälineeksi löytyi grilli, nyt vuorossa Paula, Marika (Minjan alla) ja Anne. Jo mainittujen lisäksi muonittamassa olivat myös Päivi H, Hannakaisa K, Rea K, Jaana Ke, Suvi R, Laura Y-S , Tiina R, Jaana Ko, Katri K, Anne K, Marika E ja Kirsi H. Mitäpä tämä olisi ollut ilman heitä!
Ja kyllä maistui! Jyri pääsi hyvään paikkaan Jaanan, Maritan ja Eijan keskelle.
Toukokuun viimeisenä päivänä työmaa aidattiin, yleisen turvallisuuden ja myös koulujen päättäjäisten takia. 70 metrin urakan jälkeen Raunon, Seijan ja Mikan oli pakko pysähtyä, kun järvi tuli vastaan!
Samana toukokuun viimeisenä päivänä vastaava työnjohtaja Samuli ja hänen ylivalvojansa Hannele totesivat D-vajan muotin valuvalmiiksi.
Heti kesän alkajaisiksi valuauto kävi paikalla Samulin, Jyrin ja Timon valvonnassa. (Kuva Timo F.)
Niin oli trailerin, varusteiden ja pukukopin D-vaja betonoitu!
….minkä jälkeen myös C-vajan formu alkoi nousta. Tapani funtsii seuraavaa siirtoa.
Mutta koko ajan tilannetta piti hanskassa mainio työmaamestarimme Jyri Anttila – melkein aina ensimmäisenä ja viimeisenä. Pisin päivärupeama oli lähes 15 tuntia. Kesäkuun puolivälissä Jyrillä tuli täyteen 300 talkootuntia 40 päivän aikana.
Ja hyvin usein työmaalla nähtiin myös esimerkiksi Lauri ja Tapani. Voisi sanoa, että työt etenivät noin kahdeksan keskeinen tekijän varassa. Talkoopapereihin oli juhannukseen mennessä kertynyt 105 eri nimeä, joista suurin osa oli ollut paikalla useamman kerran. Kymmenen ahkerinta oli ollut talkoissa vähintään kahdeksan kertaa. Kaikkiaan tunteja oli tässä vaiheessa 1735. Se oli jo melkein puolet 3600 tunnin tavoitteesta, jolla saadaan kaikki hankinnat maksuun.
Valujen jälkeen päästiin tekemään vajojen laattalattioita – tässä asialla Vepe, Aki ja Timo. Jaana ja Merja taustalla betoninkasteluhommissa.
Touhu alkoi herättää aiheellista kiinnostusta myös ohikulkijoissa. Ainakin frisbeegolfaajat tiesivät alkukesällä 2017 jo aika hyvin, mikä laji oli tulossa naapuriksi.
Ennen juhannusta valmistui pari näyttävää uutuutta. Ensinnäkin yksi maan ensimmäisistä Greenland Ropes -systeemeistä. Tässä köysiä kokeilee Valtteri Kotoneva. Tulevaisuudessa tässä treenataan muun muassa eskimokäännöksessä tarvittavaa lantionliikettä.
Ja sitten nousi laiturille melkein nelimetrinen majakka! Ideasta, suunnittelusta, hankinnoista ja asennuksesta vastasi Samuli S, tässä asennuskaverina Kari S.
Ryhdyttiin rakentamaan maan mahtavaa melontakeskusta, mutta saatiin kylkiäisenä mieleenpainuvia yhdessä tekemisen hetkiä. Sen kunniaksi: Marika, Kirsi, Pertti ja elämysparakin raparperipiirakka jäätelöllä! Hienoa juhannusta!
Toivoo melontakeskuksen tiedotushäjy Anssi Orrenmaa.