Ei ole koskihäjyilyn 26-vuotisessa tarinassa koettu sellaista päivää kuin oli sunnuntai 7. toukokuuta 2017 Kyrkösjärvellä. Pidettiin yli sadan hengen laituribileet, joista siirryttiin saman tien 45 kökkijän parakkitalkoisiin.
Riemukas Seinäjoen Ukuleleorkesteri aloitti juhlat Kanoottilaululla. Bändin riveissä vaikuttaa kaksi koskihäjyä: toinen oikealta Minerva Kallio-Nisula ja hänen vasemmalla puolellaan Pertti Kinnunen, joka hoiti saksofonillaan myös fanfaarihäjyn virkaa. (kuva Hanna-Liisa Ristimäki)
Väellä oli muutenkin mukavat oltavat, kun kokkihäjy Sari S. tarjosi kahvit ja Welhonpesä kauppasi melontatarvikkeita. (Vepen kuva)
Pertin fanfaareja tarvittiin, kun Merja S. ja Esa M. luovuttivat viisi kunniavalokuvaa yhteistyökumppaneille, joita ilman melontakeskus ei toteutuisi. Melovien kansalaisten kiitoksen saivat Seinäjoen kaupunki (kuvassa oikealla melontakeskuksen suunnittelija, arkkitehti-yo Senni-Sofia Niemelä), Liiveri (pj Keijo Viertoma), Lakeuden Latu (pj Esko Vieri), ELY-keskus (kehittämisasiantuntija Esa Isosaari) ja Lakeuden Elämysliikunta (pj Hannu Salo). Vasemmalla taustalla näkyy luontotalon grillikota, joka otettiin toiseksi juhlakaluksi, koska se ehti nousta harjaan edellisen viikon aikana. (Vepen kuva)
Itse laiturin vihkimistyön hoiti Milja Mahlamäki, 14 vuotta, joka katkaisi laiturin sormien välissä keikkuneen juhlanarun. Milja saa syyttää ja kiittää tästä kunniasta takapenkillä istuvaa isäänsä, joka on koko melontakeskuksen idean isä. Miljan toivottiiin hieman keski-ikäisempänä neuvottelevan jatkoa melontakeskuksen vuokrasopimukselle, joka päättyy vuonna 2046. (Hannan kuva)
Ja siitähän sitten siirryttiin saman tien talkoiden puolelle. Työturvallisuudesta puhunut rakentajahäjy Samuli Halkosaari esitti klassikoksi muodostuvan n.s. villasukkapuheen: kökkimään ei pidä tulla pelkissä villasukissa, koska villasukat jalassa sattuu tilastojen mukaan kaikkein eniten tapaturmia. Muistetaan siis varovaisuus ja asiallinen varustus. (Hannan kuva)
Sujuvasti juhlista talkoisiin siirtyivät myös uku-pelimannimme, jotka jammailivat työmaan kulmilla monen piisin verran. Soitosta nautti myös Liiverin puheenjohtaja, joka vahvisti: ukulelen soitto on hankekelpoista kökkätyötä! (Vepen kuva)
Ukulelen soidessa elämyskontti siistiytyi uuden veroiseksi ja antoi grafiitin harmaalla värillään esimakua tulevasta melontakeskuksesta. Eikä sekään haitannut kökkätyötä, kun Atrian tarjoamat makkarat alkoivat tiristä grillissä.
Mahdollisesti päivän onnellisin väki löytyi muonitusryhmästä, joka näki nyt silmiensä edessä sen, mikä oli ollut tähän asti vasta Marika Muonitushäjyn digitaalinen haavekuva: elämysparakin tyylikäs murkinasiipi! (kuvassa Marika V, Hanna K ja Liisa T kolme päivää myöhemmin)
Ja onnellinen mies olin kyllä minä kans. (Hanna R:n kuva)
Anssi Orrenmaa, kökkäväen kokoon kutsuja
