Maanantaina 13.3.2017 kello 8 Kyrkösjärvi oli autio ja tyhjä. Se odotti melontalaituria.
Samaan aikaan luontotalo Käpälikössä melontakeskuksen vastaava työnjohtaja Samuli Halkosaari aloitti kymmenen talkoolaisen opastamisen.
– Sopiiko Esko, että johdat sormien rakentamista? Esko nyökkäsi. Jyri ja Aki voi katsoa muun laiturin perään.
Kun Samuli otti puolen tunnin päästä piirustukset esiin, Esko lausahti:
– Jaa nuo on ne sormet.
Siitä lähti ensimmäinen kökkä käyntiin, koskihäjyjen, latulaisten ja elämysliikunnan väen voimin. Tuossa alla tehdään niitä sormia.
Aikataulu oli täpärä, koska elyn hankepäätös oli saatu vain viisi päivää aikaisemmin ja Kyrkösjärven juoksutus alkoi seuraavalla viikolla. Siinä välissä pitäisi tehdä yli 80 neliömetrin kokoinen laituri jään päälle. Viiden tonnin painoista rakennelmaa ei voisi liikuttaa paikalleen kuin uittamalla.
Mutta niin vain sekin homma eteni yhteisvoimalla. Kokonaisuus alkoi hahmottua jo maanantaina, auringon paistaessa.
Pilvisenä tiistaina sormet oli tehty ja Eskon porukka siirtyi rakentamaan kaarevaa siltaa. Päivän päätteeksi Jyrin ja Akin ryhmä sai kaikki styroksitkin sisään.
Keskiviikko aukeni rännässä ja viimassa, mutta työt etenivät. Kun kannen viimeiset ruuvit ruuvattiin paikalle kello 15:15, oli aurinkokin taas seurana. Talkoita oli silloin tehnyt kolmen päivän aikana 31 eri ihmistä, kaikkiaan 50 kertaa.
Vastaavan työnjohtajan hankintapolitiikka oli lievästi sanoen onnistunutta, sillä käyttämättä jäi puolikas styroksia, yhdeksän ruuvia ja kaksi kansilankkua. Kaikki lankutkin olisivat menneet, ellei kahta viimeistä olisi korvattu yhdellä leveämmällä. Nyt ne palautettiin kauppaan.
Kun vesi oli seuraavalla viikolla laskettu alas, paljasti kaivuri jään alta laiturin paikan. Samuli ja Jyri asensivat kiinnikkeet pohjaan.
27.3. maan mahtavin melontalaituri sulautui omaan elementtiinsä, Kyrkösveteen. Tästä saatiin koko isolle projektille lentävä (ja uiva) lähtö.
Anssi Orrenmaa, melontakeskuksen tiedottaja
