Tekemisen meininkiä elo-syyskuussa 2017

Elokuussa 2017 alkoi tapahtua, kun kahden isoimman vajan runko, katto ja julkisivu edistyivät hetkessä. Talkootyön määrä ylitti syyskuussa 3200 tunnin rajapyykin.

Heinäkuun lopulta tämä menestys alkoi extra-talkoilla. Pitkänsitkeän perustusten puurtamisen jälkeen Olli, Jarmo, Jyri ja Esko nostivat D-vajan rungon pystyyn yhdessä päivässä. Vihdoinkin alkoi näyttää joltakin.

Ja seuraavan päivän extra-kökän jälkeen oli kattotuolitkin äkkiä paikallaan.

Elokuussa jatkuivat taas keskiviikkokökät – ja taistelu luonnonvoimia vastaan.

Onneksi murkina oli aina hyvää. Muonitusryhmä oli toiminnassa joka keskiviikko., tässä  asialla Laura Y-S ja Jaana Ko. Syyskesän aikana muonittamassa olivat myös Hanna K, Maija R  Margit O, Marika E, Jaana Ke, Susanna K, Katri K, Heidi M-K, Hannakaisa K, Suvi R, Päivi H ja Tiina R. 

Marika Muonitushäjy suunnitteli menut ja hankki ainekset.  Tässä esimerkki: ”Tällä kertaa grillissä tirisee ranskalainen broileri, possunleike nuevo, grillikasvikset ja grillipekoni. Salaattina punajuurisalaatti ja vihersalaattina tällä kertaa basilika-mozzarella. Muonitusvuorossa Susanna K ja Marika E.

Elokuun puolivälissä oli peräkkäin kaksi ennätyskökkää.  Molemmissa oli parikymmentä talkoolaista ja monta työpistettä: kattohuovitus, laattatyöt, pintakäsittely, julkisivu, perustusten viimeistely ja jätekuormitus. Alkoi tuntua, että tästähän taitaa tulla jotakin.

Pintakäsittelylaitos pantiin pystyyn puoleksitoista kuukaudeksi. Rautavithrillin tuoksua sai käsiinsä parikymmentä eri talkoolaista, tällä kertaa Seija, Katri ja Veli.

Lauantaina 19.8. oli tiheä tunnelma, kun yhtä aikaa oli käynnissä pisimmän vajan rungon tekeminen extra-kökällä, asialla Lauri ja Jarmo…

…ja samaan aikaan aivan vieressä tarjottiin uuden laiturin ensimmäinen melotus Käpälikön luontopäivässä. Kokeilijoita piisasi ja laituri todettiin huippuhyväksi.

Julkisivua nähtiin ensi kerran 23.8. Neljän laudan satunnainen vaihtelu todettiin heti mainioksi ratkaisuksi arkkitehdilta.

Syyskuussa laitettiin vauhtia hommiin myös kolmella viikonlopun extra-kökällä. Tässä valmistuu C-vajan katto, korkeatasoisessa työssä Urho, Esa, Jyri ja Merja.

D-vajan harja on melontakeskuksen korkein kohta, 3,62 metriä. Harmi, että siitä ei saa pysyvää näköalapaikkaa melonnan ihailulle. Sinikka tuli tutkimusmelonnalta.

D-vajan eteläpääty on sitten kokonaan Tapanin käsialaa (monen muun asia ohella)…

…ja Vepen asettelemien laattojen päällä kävellään C-vajan eteläisellä puolikkaalla (puhumattakaan kattotöistä).

Rimatkin oli soviteltava julkisivuun. Työturvallisuuden ammattinainen Seija kantoi turvallisuudesta huolta niin paljon, että löi vasaralla vain omaan sormeensa.

Kaiken tämän taustalla ja aivoina toimi vastaava mestari Samuli Halkosaari, joka teki välillä ylimääräisiä extra-hommia. Yhtä lailla hankintapäällikkö Timo Forss oli aina paikalla, kun tarvittiin jotakin.

Mutta varsinainen työn sankari ja laadun tae oli työmaapäällikkö Jyri Anttila, joka oli työmaalla aina. Pisin työpäivä kesti 15 tuntia. Jyri kasvatti työmaan turpeessa omat perunatkin itämään jääneistä muonituspotuista.

Historiallisen kauden huipensi avoimet ovet ja lyhtymelonta 30.8.2017.

Kirjoittanut ja kuvannut Anssi Orrenmaa – paitsi nämä viimeiset osumat on ottaneet Laura Yli-Soini, Pentti Pyylampi ja Helena Välimäki.